Mutta mikä nauru saarelta!
Katsos, luodon takaa purjeet vilahtaa,
neljä purtta saapuu saareen vierailulle,
pojat juoksee, hameet hulmuaa,
siell' on mestareita majakoistaan,
laivain nuuskioita, napit loistaa,
tullilippu liehuu mastossa.
Meren poukamassa yksikseen
nuori tyttö hiipii, rannan katajiin
riisuu röijyn, hameen, kauniin kirkkovyönsä,
astuu arastellen veteen niin,
poven mättähiä käsi varjoo,
kuvastintaan kirkas kalvo tarjoo,
merenneitsytkö se hymyilee!
Armaan alasti hän vavahtaa,
puoleks rohkeena hän hiipii hämillään,
kyykistyy, ja huulet on jo huutoon valmiit,
kastaa äkkiä, jää läikkymään,
ui ja polskii, pirskuu pisaroita
kastekimpuin kohti kiharoita,
valkee ruumis kiiltää, kelluaa.
Niinkuin merelle ne kateit' ois
säteet lantehilla hurjaan tanssiin saa,
silmäripset kiiltää, hohtaa korvain ruusut,
selin soiluu hän, ja paljastaa
neitsytihanuuden, valkolumpeen,
ripset autuaana luo hän umpeen,
taasen siniluhtiin katsoo pois.
Mikä ryske? Niemess' suhajaa,
oksat taittuu, häijyt luotsit siellä lie...
Vesirenkaat pyörii, tyttö kirkuu, karkaa
rantaan, kädet silmillensä vie.
Huiskis! Rantaan ryntää hirviparvi,
kummat silmät... kaartuu joka sarvi,
mereen loikaten ne molskahtaa.
Vanhassa kajuutassa.
Pietarinmessuna piippuja polttaen
luotsi ja vaari ja kippari Lassa
paiskeli ensin pennin nakkia
kipparin vanhassa kajuutassa.
"Nostappa valtti, herttainen kymppi,
vaari on viekas, katsos kun maltti,
tyttäres kaunis kuin ruuturouva,"
— kippari huusi: "risti on valtti!"
"Vie sun suutari, tappasin taasen,
jaalani kestää, luotsi sen takaa,
tee nyt työ sekä nosta, vaari,
maltas, lyötynä kortti jo makaa!"
Kolmeen pekkaan miettivät miehet.
Kipparin harmiksi voittikin vaari.
"Kuules, pannaan tupa ja hynttyyt,
aseta vastaan verkot ja saari!"