Kiven taa hän hiipi nelinryömin, kuului pauke, haahka veteen vieri, hienot unnut leijui meren liekoon, silloin tullipurren nokka nous saarten takaa, jaalaa kohden kaukaa pyrki.
Risto hoihotti ja jaalaan nousi, nosti ankkurin ja päästi purjeet: "ylös Pertti, toinen tonttu mastoon, jaalan kimppuun tullikoirat käy, isot kivet mereen, pystyyn latvapurjeet!"
Risto vihelsi kuin tuulta ilkkuis, Pertti onnenrahan mereen heitti, musta viima kiiti vettä pitkin, puski, purskui, alus kallistui, kilpaa pursi luovi, kaikki liitteet ryskyi.
Ohi saarten hurja pako alkoi, telkät, allit kimpos kiljahdellen, pursi läheni ja kuohut kiehui, tuuli kääntyi, yltyi yrinään, jaala soljui niinkuin sotka niemen taakse.
Raunioon he lastin pikaa veivät aamu-usman suojass' salaa maihin, myötätuuleen taasen jaala laski, tullipursi eksyi väylästään, ylväkkäänä Risto laski Niklaan rantaan.
Vaari kiitti, hieroi hyppysiä, kutsui naapurinsa vierastupaan, oluthaarikoita Iine täytti, miehet rattosasti rupatti, silloin Körtsi ryki, veti esiin kihlat.
— "Tiedät vaari, mull' on kaksi poikaa, toinen tuulen teillä, toinen tässä, viluinen on elo emännätön, Risto kaipaa vuoteen pöyhijää, Risto talon saa ja kirstun pohjan kätköt."
— "Pontta pojass' on ja selvää rautaa, kalliin lastin korjas, mies kuin kaksi, sentään miehelään on monta mutkaa, Iine nuor' on, raihnas, köyhä oon, pesästään ei lennä lintu höyhenittä.
Häh, häh, kultaan hiukan untuvia, lentää, löytää ehkä, neuvot nähdään!" sanoi saita ukko kaksimielin hyvästellen viimein vieraitaan, Risto lähti, katsoi Iineen iloisesti.
Majallensa souti Matsas, mietti venäänlehtiänsä pureskellen: "naikko ruoriton on huvipursi, viepi minne hullu tuuli vie kompastuksen kiveen, pyh, ja — lehmänkäännös!"