— "Älä herjaa mua, kehno karkulainen, vanhan isäs heitit, Iinen suruun suistit, onnen vaihtokauppaa olet aina käynyt, onni Iinelle, kun auki sai hän silmänsä, sinut hylkäsi kuin riettaan rievun!"
— "Kas, nyt ulvot niinkuin susi lammasvaattein, niinkuin susi tulit naapurisi tarhaan, niinkuin rosvo raastoit kauniin karitsani, isäs rahoilla sä ahneen Niklaan ansaan sait, väkipakoin sairas Iine suostui.
Maailmalla kovaa leipääni ma etsin, kultaa etsin rakkaan Iinen lunnahiksi, meren pohjalla mun luuli lepääväni, sua katseli hän minun silmilläni vain, veljen muistoksi hän veljeen vaihtoi."
— "Hahhahhaa, en kuullut ole kummempata, silmänkääntäjäksi sinun pitäis päästä, Iinen silmiä et enään puolees käännä, mun hän on ja vihkituoliin karitsas ma vien, tokko enään sua silloin muistaa!"
— "Vietkö? — Ei, ei, sorja ylkä, sinä raastat, heikon uhrin kiskot vihki-alttarille, mutta sen ma sanon sulle, reipas Risto, konnan työn ma estän kautta taivaan, helvetin, Iinen tempaan papin nenän eestä!"
— "Sinä uskaltaisit tehdä häväistyksen? Ei, ei, kyllä tunnen, sinä kerskaat aina! —" — "Viel' on viikko häihin, pitkä matka maihin… vaan en väkivaltaa käytä, yksi katse vaan, lempein valloin Iinen ijäks voitan. —"
— "Mitä salailet, no, älä kierrä, kaarra, sano suoraan kaikki, silmä vasten silmää, muuten tunnet kuinka miehen nyrkki iskee, älä väisty, kuulkoon tässä Matsas, Perttikin, Iine valitkohon veljeksien kesken!"
— "En mä väisty, enkä käänny, enkä näänny, Iinen tähden olen kauvan vaiti ollut, koska vaadit, kuule siis ja iske päältä, tässä seison enkä pelkää paholaistakaan: viime talvena jo saunatiellä Iine
sanoi heittävänsä kullat, helmet mereen, minun kanssani hän tahtoi onnen jakaa, mua rakasti ja rakastaa hän aina, nyt sen tiedät, — ota omaksesi hyväilyt, jotka antoi mua muistellessaan."
— "Hahhahhaa, sen varsin valehtelet, konna, Iine… kaunis käärme… nyt ma huomaan kaikki. Perkele! Se onni maksaa sulle paljon!!" Risto karjasi ja hyppäs pystyyn, hoki puukkoaan, kirosi, mut tyhjä oli tuppi.