— "Hahhaa! Taidan olla veltto Potifaari, mutta Pertti ei oo mikään Joosef, Pertti kala-aitat täyteen sulloo, Pertti paraat palat saa ja herkut, Pertillä on kaunis, viettelevä ääni!"
— "Katsos, munkin täytyy hiukan huvitella", ilkkui Iine, Pertti pirttiin astui; — "pyhät, aret sinä juhlit, öitsit!" Iikka nauroi, kaivoi taskujansa, pisti kirjekäärön Iinen käteen, virkkoi:
— "Katsos, Iine, mitä löysin veneen alta, ensi lehdet lemmen öljypuusta. —" Iine kummastellen Perttiin katsoi: — "Miksi salasit sen, Pertti multa?". Iikka nousi, katsoi tuimaan rengin silmiin.
Mutta Pertti vastas suulaan sukkelasti: — "Niklas vaari multa kirjeen otti, uhkas pyssyllänsä ajaa metsään, uhkas Iinen tappaa, jos ma veisin sanan hälle, siksi olin aina vaiti."
— "Nytpä laukee langat, kaikki syyt ja sotkut, suotta soimasin ma sua, Iine, mutta sinä, Pertti, kurja hurri, väisty vilppinesi huoneestani, sinun katseestasi vilkkuu suden silmä!"
Pertti lähti puiden salaa nyrkkiänsä, Iine jälkeen hiipi viihdytellen, Iikka nauroi kumman katkerasti, kätten väliin kuuma otsa vaipui, niin hän tuijotti, kun Matsas oven aukas.
— "Iikka, hoi, kas täällä sinä rauhaa vietät, etkä tiedä, että engelsmanni kulkee laivastoineen saaristossa, polttaa kaupungit ja laivat kaappaa, kaikki luotsit käsketty on mantereelle!"
Ilo silmiss' Iikka Matsaan kättä painoi: — "Rauhaa, rauhaa, ei oo mulla rauhaa, riehukohon vaikka turkkilainen, laaskoot tulipommit koko saaren, Pertin, mun ja Iinen, Mustan hevon, kaikki!"
— "Kuinka haastat, vihamies on vesillämme, kaukaa merillä soi tuliputket, metsään aarteitansa kansa kätkee, Pertti… Iine…? En saa tänään selvää sinun puheistasi, mikä miestä vaivaa?"
— "Minä mantereelle? Ei, ei, tuhat kertaa, jättäisinkö Pertin, Iinen kahden, yhtä pitää Pertti, Iine leikkii niinkuin Riston kanssa ennen muinoin, sen ma näin, kun rengin runtti lähti äsken."