— "Näinkö ihanata unta vaan paratiisin kukkaisunta autuaista, sinut Iikan näin ma sylityksin?" — "Rakas Madli, Iikka elää, Iikka elää!" Iine itki, kiertyi kälyn kaulaan.
Neljästoista laulu.
— "Kolme leipää puuttuu vartahasta, vastaa vaimo, katso mua silmiin, minä epäilen sun elkeitäsi!" — "Annoin mieronrannan kulkijalle", Iine hiljaa vastas vavahdellen.
— "Aja kerjäläiset hiiden holliin, putipuhtaaks sinä talon tuhlaat, paraat palat annat vasikalles, niinkuin sorsa lennät saariin, salmiin, eilen sousit taasen lintusaareen."
— "Kautta saarten katsoin ruohorinteet, aijon vaskan muuttaa lintusaareen, siksi kuuton jätin eilen niemeen." — "Sinä parpatat ja piekset tuulta, sinä peität, Iine, jotain multa.
Kirous ja surma! Ehkä Iikka hiipii nurkkia taas nuuskimassa, ehkä lasista hän taasen kurkkii, vedä uutimet jo akkunalle, mene, katso, saunat, aitat, kaikki!
Kaikki ulkosaaret turhaan tutkin, kivirauniot ja venesuojat, mutta kateissa on kaukolainen, lähisaarilla hän ehkä piilee, väijyy henkeäni herkeemättä."
Iine uutimilla ruudut peitti, läksi pihaan, mutta Pertti kulki peloissaan ja otti luodikkonsa, etsi valinkaavan, kruutisarven, vuoli lyijyä ja kauhaan kaatoi.
Ilkeästi viistoon irvistellen, surmanluotiansa valoi Pertti, pitkä varjo väilyi seinää pitkin, kun hän puhalteli tulta takkaan, kiero naama kiilsi niinkuin nauris.
Säpsähtäen Pertti päänsä nosti, Iine tuli, laski pöydän kulmaan vanhan pistoolin ja sanan virkkoi: — "tämän löysin äsken rantatieltä, Iikka varmaan on sen pudottanut."