KAARLO. Sairaat ovat kuin lapset, heitä täytyy hellävaroen kohdella. Minä koitan parastani vaikka tämä välittäjän toimi on minulle vaikea, minä en itsekkään enään tunne itseäni. Tänään ovat silmäni auvenneet, minä olen nähnyt omaan itseeni.
ÄITI. Kiitos Kaarlo, minä menen nyt. (Menee).
KAARLO. Ei, ei, minä en voi puhua. Ah, Ireene!
IREENE. (Silmät punaisina.) Minä en voinut olla siellä alhaalla.
KAARLO. Sinä olet itkenyt, Ireene?
IREENE. (Vaiti).
KAARLO. Ireene.
IREENE. Ah!
KAARLO. Miksi olet itkenyt?
IREENE. Voi, Kaarlo, vie minut pois täältä, minä en jaksa, minä en jaksa.