IREENE. Ei, ei, ei!
ONNI. (Äidille.) Kuulitko, äiti, hän ei rakasta Kaarloa!
ÄITI. Hän rakastaa vaan sinua. Katsos, he eivät huomaa meitä.
IREENE. Vaikene!
ÄITI. Ettehän te huomaakkaan meitä.
KAARLO. Oo, täti!
ONNI. Täällä te vaan istutte, ettekä edes ole kuunnelleet minun soittoani, kiittämättömät.
IREENE. Kyllä me kuulimme sinun soittosi.
ONNI. Ettekä edes taputtaneet käsiänne. Kuinka se virkisti. Tunsin ikäänkuin olisin saanut uutta voimaa. Nyt minä olen iloinen, oikein luomisiloinen! Nyt me panemme toimeen pienen atelierijuhlan. Tässä äiti tuo vanhaa Burgognea.
ÄITI. Jonka isävainaja toi purjehtiessaan Ranskasta.