ONNI. Etkö sinä ole huomannut mitään, eivätkö he koskaan ole hämmästyneet, vaijenneet, kun sinä olet tullut heidän puheillensa, puhuvatko he… puhuvatko he — minusta?
ÄITI. Kaikki me puhumme vain sinusta.
ONNI. Tiedätkö, mistä he eksyivät?
ÄITI. En.
ONNI. Täältä. Minusta he eksyivät.
ÄITI. En ymmärrä sinua.
ONNI. Katsos, kuta kauvemmaksi he reessä ajoivat, sitä kauvemmaksi he myös ajoivat minun luotani, mutta minä ajoin heidän jälessänsä — aatoksissani tietysti. Minä en eksynyt heistä.
ÄITI. Sinä olet nähnyt pahoja unia. Ireene rakastaa sinua niin…
ONNI. Niin.
ÄITI. Ja Kaarlo on paras ystäväsi.