ONNI. Niin.
ÄITI. Miksi siis epäilet? Kohta pääset opintomatkalle ja palaat suurena taiturina.
ONNI. Sinä olet niin puhdas, äiti, sinä tuoksuat kuin maidolle, minä…
Sinä ajattelet kaikista hyvää, minä tahdon olla sinun kaltaisesi…
Mikä ihana tuoksu täällä huoneessa ihan kuin olisi Firenzessä.
ÄITI. Pääsi takana tuoksuaa ruusuvihko. Onhan tänään syntymäpäiväsi!
Arvaas!
ONNI. Ah, Ireeneltä. Ei, ei! Minä olen sairas houkkio, minä turmelen keuhkojeni tuhansilla taudinsiemenillä ilman ympärilläni, vielä enemmän turmelen minä sairailla ajatuksillani ympäristöni.
ÄITI. Syö nyt, katsos minä teen seuraa. Kuules, Kaarlo ja Ireene ovat jo alhaalla. Hohoi!
ONNI. (Tarttuu käteen). Äiti, niin sinä teit!
ÄITI. Mitä?
ONNI. Sinä levitit voita minun veitselläni. Pyhä isä, miksi olit niin varomaton, voihan siitä tarttua…?
ÄITI. Mitä vielä! Kas siinä ovat karkulaiset.