KAARLO. Niin.
ÄITI. Puhukaa nyt jostain muusta!
IREENE. (Matkapuvussa seisoo jäykkänä ovella, silmät lattiaan luotuina).
ONNI. Ja nyt täällä on omituinen viileys, hautaholvin viileys.
ÄITI. Onkohan eteisen ovi jäänyt auki?
KAARLO. Niin, täällä käy kylmä viima.
ONNI. Minä olen sen tuntenut ennenkin, ikäänkuin kuolema olisi käynyt vierailulla. Minä olen katsellut sen silmiin, minä olen tottunut siihen ajatukseen niinkuin velkojaan, joka käy muistuttamassa saatavistaan. Saa tulla huomena, tänäpäivänä on karnevaali. Oh, kuinka minä rakastan elämää, minä tahdon sinne suven ja sulouden maahan.
ÄITI. (Lukee). "Nyt minä nousen ja käyn kaupunkia ympäri, kaduilla ja kujilla, ja etsin, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin häntä, mutta en minä häntä löytänyt" — —
KAARLO. Ireene!
ONNI ja ÄITI. (Kääntyen nopeasti). Ireene!