ÄITI. Jumalan istuimen luo. (Menee.)
ONNI. Minä tiesin, että te palaisitte. Pikku varkaat palaavat aina rikospaikalle.
KAARLO. Varkaita, hahhaa.
ONNI. Varastitte minulta viimeyön unen. Minä ajattelin vaan sinua
Ireene ja sinua Kaarlo, ja teidän kuvanne olivat niin selvinä edessäni.
IREENE. Anteeksi, rakas Onni. Näytit terveemmältä, siksi arvelimme kerran uskaltavamme lyöttäytyä nuorten pariin.
ONNI. Mitäs hupia minusta, täällähän onkin sairashuoneen ilma, raota
Kaarlo hiukan parvekkeen ovea!
KAARLO. Ei se sovi, Ireene on hiestynyt, hänellä on jo yskää.
ONNI. Kyllä minä yskän ymmärrän. Olenhan sitä itse potenut. Minusta ei ole nykyään lääkäriksi, vielä vähemmin sulhaseksi.
IREENE. Mitä vielä! Kyllä tämä menee ohi.
ONNI. Sairaat ovat yhtä itsekkäitä kuin terveetkin… Minä olen siinä suhteessa hyvin itsekäs. Toivo tekee ihmiset itsekkäiksi ja ilkeiksi.