Siellä sammalhetteissä päivä käy ja katveessa solisee virrat, siellä hämyttäret kangasta kutoilee ja säteissä säkenöi pirrat.
Siell' unelmien utua kudotaan ja autuuden auerta luodaan, siellä päivän kutsuja kaihditaan ja kukkien kuvusta juodaan.
Siellä kielojen kasteessa kuvastuu koko taivaan ihana kaari, siellä rimpien raosta kajottaa se onnen sininen saari.
POLUN PÄÄSSÄ.
Pois muistot murheiset ja suru pois, pois ajatusten pitkä ruumissaatto! Niin mietin, seutua kun samosin, mut kuinka kauvan yössä harhailin, en itse tiennyt —, ristitarhan näin, ma polunpäässä seisoin sävähtäin, sen kummun näin, jonk' alla lepää taatto.
PIENI PEIKKO.
Ma olen kuin jättiläinen, sinä pieni keiju ja peikko, se pitkä mies ja pimeä mies oli kerran unessa heikko.
Ja keiju oli kaunis kuin kuutamo, se laaksoa kulki ja lauloi, se luolan aarteita tahtoi vaan, kun jättiläisen se pauloi.
— Ma näin sun vahvan heikkoutes, kun vaivuin ma hymyilyysi, ja salaa kun yössä suudeltiin, taas silmäsi helyjä pyysi.