Tässä taittunut tylsä neula on, se tarinan tinaansa sulkee, sen silmästä päästähän taivaaseen, siitä kaidat kamelit kulkee. Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
Tässä myydähän mielikuvitus, sitä parempaa ei voi ostaa, se Saatanan pauloista — hm… no niin… pois ilmalinnoihin nostaa. Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
Tässä maireella saatu laakeri on, se ehjä on vielä, mut harmaa, sillä kirjapölyjä pyyhkiä vois, se paljon on maksanut varmaan. Mitä tarjotaan? Nyt paukahtaa, yks, kaks ja kolme, hahhahhaa!
Tässä vihdoin se viaton sielu on, mi lenteli varrella luudan, sitä huonemiehet ei huolikkaan, siis itse minä sen huudan. — Ei tarjota. Nyt paukahtaa, yks, kaks, ja — kolme, hahhahhaa!"
MAGDALEENA.
"Joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä."
Olit outo ja halpa neitonen, jota maailma halveksuu ja jolle se kiven nostaa, sinä olit se hylkyrakkaus, jota maailma kullalla ostaa ja johon se lannistuu.
Sinä olit niin kovin onneton, kun valosta vieraannuit, näin riemusi rauenneena; sinä olit niin kaunis synnissäs, kuin ihana Magdaleena sinä itkussa kirkastuit.
Ma käteni sinusta irroitin pois ja hellästi hylkäsin, en auttaa sinua voinut. — Mut öisin ma äänesi kuullut oon, on unessa itkusi soinut kuin pohjasta helvetin.