Tula, tuulan, tuli, tuli, tei, oma onni se yhtehen vei ja tulkohon hallat, harmit ja muut, meillä toiveissa loistaa päivät ja kuut ja kirkas on ihana ilta!
SAARIRETKI
Suvilauvantai-iltana, kun oli Hennan syntymäpäivä.
(sävel: Hvila vid denna källa.)
Katsos, kun karit kiiltää ja meidän ruuhet vettä viiltää sillalla kahden taivaan, kun laine laitaan liplattaa! Henna, sun silmäs päilyy, kun limo keulan yli häilyy, sievästi soudat aivan. Kas, sorsa kaislaan sukeltaa pois perheineen; nyt päiväs kunniaksi ma laulun teen! Katsos, kun karit kiiltää ja myllyn siivet heloittaa, Toitotus… harjulta heloittaa!
Suntio ruuhta johtaa ja mela molskii, lumpeet hohtaa, vilkuvi Sanna Heikkiin ja Joki-Tuomas Anniin päin. Tiirat ne luodon eestä nyt kirkuu, vaajat välkkyy veestä, päivässä lahna leikkii; ma kaukaa pienen mökin näin, siell' yksinään vain asuu Kala-Aapo, jo talaan nään. Suntio ruuhta johtaa ja lippalakki varjostaa, Toitotus… silmää se varjostaa.
Tyyntä, jos katson minne, jo puihin piilee kirkonrinne, luhdalta leppätorvi se kaiken karjan yhteen vie. Rantaan jo juoksi uuhet ja nienten taa käy maitoruuhet, kuuntele herkin korvin: on kaiku iltalaulun tie! Oi, Henna, oi, sun tähtes luonto loistaa ja leikamoi! Tyyntä, jos katson minne ja päivän kuva kimmaltaa, Toivotus… lahdesta kimmaltaa.
Käännä jo rannan kautta, niin sivu soljuu tukkilautta, puomilta airot taipuu ja yli köyden ruuhi käy! Juo, juo nyt äyskäristä ja leilinsuuhun tappi pistä; mailleen nyt päivä vaipuu, — ei kirkkoristin kultaa näy! On ihanaa, kun lämmin rintaa liehtoo ja laulaa saa! Käännä jo rannan kautta, kun hieno tuulenhenki käy, Toitotus… väreissä tuuli käy!
Ruuhell' on reitti auki, taas puskee niinkuin vanha hauki piirissä kultajuomun, kun pilvisaaret viherjöi; tummuu jo siniverhot, ja veellä tanssii vesiperhot kiiltäissä kalansuomun. Kas, Aapo rantaan tulta löi, taas tuohta tuo, ja tervaskannot räiskyy ja loimun luo! Ruuhell' on reitti auki ja meille nyökkää saarenpuut, Toitotus… koivut ja seljapuut.
Airoille armahaiset ja hyvät mäkitupalaiset, väyläänsä Aapo näyttää ja kättä huitoo, minkä voi! Janne se kovin kolskaa, taas koittaa martinvapunpolskaa, sylkee ja kättä käyttää, jo pilli pienen äänen toi, nyt keulassaan hän puhkaa, polkee jalkaa niin innoissaan. Airoille armahaiset ja kukin tempoo tuhdollaan, Toitotus… tuimasti tuhdollaan!