Suntio ohjas rantaan ja vene sinkui kauvas santaan, tulille nuori kansa, nyt meill' on ilon lauvantai! Tervepä Aapo ukki, myös terve Aapon vanha pukki, kaikki on ennallansa, vain pukki uuden parran sai! Tuo kätes, noin sun, Henna, pilviin nostaa ma yksin voin! Suntio ohjas rantaan ja ruusun antoi Hennalle, Toitotus… heljälle Hennalle.
SATEELLA.
Sataa, sataa pitkin päivää, tippuu yksitoikkoisesti, tippuu räystäät, tippuu sangot, kaivonmiekat, viiritangot, jo viikon sadetta kesti.
Yli järven sumusaariin kulkee sateen sankka kuuru, touvot tallas, heinät kasti, harmaata on pilviin asti ja maasta nousevi huuru.
Purot loiskii, soissa solskaa, tiellä lokaa, laihot maassa, lampaat lyöttyy ladon suojaan oottain päivää, ilon tuojaa ja ruuna nuokkuvi haassa.
Pärekatto pärpättävi, ullakolla tuuli nyyhkii. Torpan vaimo tuutii lastaan, taata katsoo akkunastaan ja hikihelmiä pyyhkii.
VIHREÄ VERÄJÄ.
Ma muistan vihreän veräjän, olin pieni piltti ma silloin, kun alta sen vanhan pihlajan ma katselin pilviä illoin.
Ma katselin punaisten vuorten taa, mistä kajasti taivaan kaaret, siell' unteni haahdet harhaili, sieltä siinti onnelan saaret.
Ma muistan sen vihreän veräjän, kun ystävän askelta vuotin, kun taivaan tähdistä arvailin ja sinisiin silmiin luotin.