Soi, soi, synti soi, mä verellä velkani maksan, mut vielä ma seista jaksan, et iskeä voi!
Pois, pois multaan vie, Manan maille on ihana tulla ja sulla kuin kurjalla mulla myös lepo lie!
Pois, pois maahan lyö, sinä suuri ja syntinen henki, vie toivoni viimeinenki ja tule yö!
7.
Ma otsaani löin ja makasin suin, kuin ennen öin ma syntejä luin ja kidutuspenkissä huutaen hourin.
Ma janoon jäin, mulle muisto toi, mitä rumaa ma näin ja korvissa soi, kun olkivuoteelta seiniä kourin.
Ma ruukkua hain, mä kättäni tuin, tasapainon sain ja nyrkkiä puin; näin mustan varjon, se kynnystä kiiri.
"Pois nimessä sen, ken sunkin loi, sua väistä en, oi, selaa, oi, taas levossa leijuu pimeä piiri!"
8.
Taas seestyvi synkeä yö, näen valkoisten vuorten särmät, pois aaveeni pakenee huminaan kuin matalat, harmaat härmät.