Ma tahdon käydä kuin aamunkoi yli sumuisen, maisen saastan, ma kirkkaan laulun saatossa käyn yli merten, kun maailma allani soi ja kääpiöt toisiaan raastaa.

Ma tahdon kulkea korkeuteen, missä kauniimmat kaaret hohtaa, ma punaista soihtua heilutan ja rataa ma muutan hiljalleen, miss' uusia tähtiä kohtaan.

Ma tahdon laajalti vaeltaa, sädesuihkuja alas ma heitän ja kultaisin kimpuin ma kihlaan sun, sinä pieni, synkeä, syntinen maa ja sitten sun yöhön peitän.

Sinut poltan ja liekkihin kärvennän, tulivuoria helmaasi ammun, sinä ilmanraanana sinkua saat; sinut avaruuksihin tyhjennän, kun uusihin urihin sammun.

12.

Sua huusin ma itkussa illoin, kun suru oli suuri mulla, oi, täytyykö, Herra, mun herätä ja luoksesi ryömien tulla!

Ma vuodatin öljyä vuoteellein ja huoneeni tuleen pistin, oi, täytyykö voimaa vuotaen mun vaipua juurelle ristin?

En tahdo armohos luikertaa, kun hätä on suuri mulla, ma tahdon yksin kamppailla, en voi minä ryömien tulla!

KEVÄTLAINEET.

Ne keväiset laineet laulavat taas, ne tulevat pitkiä teitä ohi paljaiden pajupengerten täynnä uusia säveleitä.