MIERON ILOA.
1.
Sun löysin ma mieron matalalta tieltä, kun harhailin ma yksin ja ystäviä vailla, ma sopertelin surujeni kirjavata kieltä, ja aatokseni ajelehti pimeyden mailla, ma nuoruuttasi kerjäten sun luoksesi jäin, sa seurasit ja kosteutta silmissäs ma näin.
Ja syksyiseen suojaan sun kanssasi ma kuljin, miss' ahdisteli mielikuvain vajomaton vaino, ja pimeässä käteni ma kätehesi suljin, niin onneton sa olit silloin, kiihkeä ja kaino, sa katselit kuin katsoa vain hyljätty voi, ja äänessäsi tukahdettu hellä helke soi.
Ma tarinoin ja selvittelin kaiken kangastusta ja sinä, sinä itkit, sillä ethän voinut muuta, taas täynnä hetken hehkua ja ilon aavistusta ma tummaa tukkaas silitin ja annoin sulle suuta, ja hengittäen hiljaa näin me tummaan tuudittiin ja ilotulta tuskille me kahden poltettiin.
MUSTALAISVERTA.
Ma olen kuin valkea mustalainen ja vaellan niinkuin on mieli, ja maailmanrannan raunioilla on kotini porttipieli.
Sä olet niin levoton lemmessä ja katseesi kaipaa merta, ma tunnen, povesi läikkyessä, kuin oisimme samaa verta.
Siis tullos vihreään kuutamoon, kun maantiennuotiot puuntaa, siell' iltatähdistä arvaamme yön muuttolintujen suuntaa.