Selityksiä: 23.
Piina-luku eli luku synnytystuskissa.
8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen perästä. Loitsut eli "luvut" luetaan, "sopotetaan, lomitetaan" matalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut ja loitsutemput olivat toimitetut luettiin "Isä-meidän" tahi "uskontunnustus". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin muissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta korjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.
15-16 Topiola (ja Mielola); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista. — Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne erästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli muka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet: [Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]
Tule tänne Herra Kiesus saa tänne sula Jumala — — — —
ja edelleen:
ota mette[-tä] Mettolasta tima Tapiolasta mesi keitä kielelläs sima suussas sula[a] j.n.e.,
ja kertoi mies oikeudessa, että kun sanat olivat luetut oli luettava "Isä-meidän"; vielä hän lisäsi että tämä oli "maakunnan tarve", ja tätä lukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands kulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä vaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten suomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6 säettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225 vuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa luvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v. 1687) löytyvät P:n "maon luvussa".
(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)
24. Liekkuvirsi.