(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)
26. Tantsuvirsi.
Ei ilo ilollen tunnu,
ei remullen millenkänä,
kuin ei vanha Väinämöinen,
entinen ilon-tekijä,
5 lihojaan ei liikuttele,
väkiään ei väännettele,
järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.)
kuin ei vanha virren-seppä,
vanha laulujen latoja,
10 vanha virsien vetäjä,
kuin ei virka virsiänsä,
eikä las'e laulujansa; —
täss' on entinen evesti,
entinen ilon-tekijä;
15 antakaapas! — mie aloitan,
mie aloitan aika nuotin,
tehhähän leviä leikki,
kierretään kiperä leikki;
kaikki lapset lattialle,
20 kaikki kansa katsomahan,
ilmiset iloitsemahan,
akat meitä auttakaa,
tah' sanalla, tah' kahella,
tah'ka puolell' on puhetta
25 tytöt nuoret nuotiohon;
ilotaan nyt tääkin ilta,
muien iltojen mukahan.
Toisinnuksia ja selityksiä: 26.
Tois.:
16 mie aloitan aika leikin
22 akat kaikki arttelihin
23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon
26 iloitaan on tääkin ilta.
3 P:n runoissa ei mainita Väinämöisen nimeä kuin tässä ja kahdessa toisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa "Sokeasta pojasta" (= Kalev. Väinämöisestä).
13 evesti = keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.
25 nuotio = kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: "niin on suuri nuotio".
27. Liekkuvirsi.
Kun olin ison kotona,
mie käin ulkona use'in
uutta kuuta katsomassa, (I: 311.)
ilmaa on ihailemassa, (I: 312.)
5 otavaista oppimassa; (I: 313.)
taivas tantsi, kuu iloitsi,
tähet löivät leikaria;
mie kuin istuin — maa iloitsi,
mie kuin seisoin — seinä paisto,
10 mie kuin käin — kämärät läikkyit,
mie kuin tantsin — taivas läikky.