36. Liekkuvirsi.
Tuli vanha Väinämöinen,
ja nuori Joukamoinen, (III: 91.)
puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.)
käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.)
5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.)
rahe rahkehen nenähän, (III: 94.)
käivät länget länkilöihin; (III: 95.)
alkoit tiellä haastatella:
"ken on vanhin veljeksistä,
10 onkos vanha Väinämöinen,
vain on nuori Joukamoinen?"
sanoi vanha Väinämöinen:
"mull' on paljon työtä tehty,
paljon pantu on kokohon,
15 kaikk' on kivet kyntämäni,
saaret samain on kokohon";
sanoi nuori Joukamoinen:
»mun on vie'et viskomani, (III: 221.)
mun on meret mittomani» (III: 218.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 36.
Tois.:
1 Tuo vanha Väinämöinen
2 tul' on nuori Koukamoinen
3 tuliit tiellä vastakkaisin
4 käi on aisa aisan päähän
6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi
7 käivät länget länki-puihin [kl puihen]
15 mull' on kivet kyntämäni.
Virsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana Kiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa lapsuudessaan.
19 mittomani = mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta N:o 43: 8.
37. Häävirsi.
Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.)
timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.)
sen mie tiiän timmin-taiten:
reppänä liki lakea, (III: 151.)
5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.)
lässä on lehmä lähtemäistä,
vävy lässä läksiäntä;
väleen pois vävy talosta, —
osa-miest' ei outokana.
Selityksiä: 37.
Lauletaan "tulo-" eli "tuliais-häissä", se on: sulhasen kotona, mutta myöskin — vähän toisin vännettynä — "läksiäis-häissä" eli morsiamen kotona.