Hän istui jäykkänä ja juhlatamineissa, ahdistettuna kahden rouvan väliin, puristeli ujona kokoonkäärittyä valkoista nenäliinaansa sormien välissä ja vastaili hajamielisesti kaikkiin muistutuksiin.
Ainoa, joka seurassa näytti vetävän hänen huomiotaan puoleensa, oli poliisipalvelija Wangin leski, jonka vähimpiäkin liikkeitä hän seurasi kiusallisella tarkkuudella, antaen milloin sääliväisellä hymyllä milloin nuhtelevaisella silmäyksellä ilmi mielipahansa mainitun naisen monista etiketin loukkauksista.
Poliisipalvelija Wangin leski toimitti nimittäin passausta ja oli valittu Gunhildin jälkeläiseksi sekä seuraelämässä että saunassa.
Kun poliisipalvelija Wangin leski illallispöydässä surkeassa tietämättömyydessä taritsi amtmanin rouvalle puolahilloa kalasersin kanssa, meni se Gunhildista liian pitkälle.
Hän hypähti istualtaan päästäen puoleksi tukahdutetun huudon ja olisi varmaankin syöksähtänyt esiin ja temmannut vadin poliisipalvelija Wangin onnettomalta leskeltä, jollei hillitsevä katse Rikhardilta olisi saanut häntä pysymään alallaan.
Hän vaipui masentuneena alas tuolille ja söi kiihoittuneessa mielentilassa sianlihaa venäläisten hernetten kanssa.
Eipä ole monta henkeä ulkona kaupungin kaduilla, sillä sekä sää että keli ovat huonot.
Oikullinen talvi on kaatanut aikalailla sadevettä lumipurkuisille kaduille ja on sitten jäätänyt sen, joten jalkaisin liikkuminen tapahtuu hengenkaupalla.
Vanha Gunhild on kuitenkin liikkeellä.
Tuuli tempoo kiivaasti hänen vaaleansinisiä myssynnauhojansa, ja hänen täytyy usein pidätellä kiinni huoneiden seinistä pysyäksensä pystyssä, mutta se ei peljätä häntä.