Hänen täytyi ja hänen piti päästä eteenpäin, sillä hänen oli kutsuminen häihin.
Rikhardin häihin Lagerta Fengstrupin kanssa.
Eukko oli saanut päähänsä, että hänen tällä kertaa piti käymän kutsumassa; vaan se olisikin viimeinen kerta.
Nyt oli hän kohta saapa levätä pitkistä jalkamatkoistaan ja asettuva lepoon rakkaiden lastensa kotiin, joiden onnen hän oli luonut.
Hän tuli juuri ikään yliopettajan talosta.
Rouva seurasi häntä ulos saakka.
"Tuhannet kiitokset, matami Jansen, olen ilomielin tuleva. Onpa teillä todellakin syytä olla ylpeä pojastanne."
"Hyvästi, rouva!"
"Hyvästi, hyvästi, matami Jansen."
Gunhild käänsi päätään vielä kerta nyökätäkseen, mutta hänen jalkapohjansa olivat liukkaat.