"Minun mielestäni ei hän laisinkaan ole niin hento," kuiskasi Amalia neiti.
"Hi-hi-hii," hihitti jumal. kand. Klossing.
"Tämän miehen olemme me löytäneet," jatkoi patrona.
Kaikkien silmät kääntyivät pehtori Nielseniin, joka seisoi vaiti ja yksinään eräässä nurkassa ja punastui kuin nuori tyttö.
"Tämän miehen olemme me löytäneet," päätti patrona, "ja hän on lakitieteen ylioppilas Ludvig Möller. Vastakihlattujen herra Möllerin ja tyttäreni Olinan malja."
Donnerin rouvan kasvot lensivät keltaisiksi ja vehreiksi ja vaihtoivat väriä kilvan hänen silkkihameensa kanssa. Aurora oli kalpea.
"Mamma, minä tukehdun," kuiskasi hän.
"Jumalan tähden, malta mielesi, lapsukainen, äläkä tee skandaalia."
"Hm," ryki kapteeni.
"Samoin, samoin," sanoi rouva. "Sekä minä että mieheni toivotamme onnea sydämmemme pohjasta."