"Minulla ei ole lippua."
"Voithan rukoilla Jumalalta sellaista."
"Jumala ei anna meille aina mitä me rukoilemme."
"Jumala on ilkeä, Jumala on ilkeä!" sanoi lapsi itkien.
"Vaiti, niin ei saa pieni Kaarle sanoa."
"Tahdon saada lipun, tahdon saada lipun," nyyhkytti hän itsepäisesti.
Äiti laski hänet hiljaa vuoteelle.
Poika kätki kasvonsa tyynyihin, hänen pienoinen ruumiinsa vapisi kiihtymyksestä, ja hän itki yhä ääneensä, alinomaan huutaen:
"Lippu, lippu!"
Lapsiparvi oli kulkenut eteenpäin; vaan avonaisesta akkunasta kuului huoneesen sampanjalasien kilinää, naurua ja eläköön-huutoja naapuritalosta, ja kapteenin musikaalinen tytär lasketteli liverryksiä kuin kanarialintunen.