"Lippu, lippu!"
"Ole nyt hyvä poika ja makaa aivan hiljaa, niin minä menen ulos katsomaan, eikö hyvä Jumala lähetä meille pientä lippusta."
"Älä viivy kauan, mamma."
Äiti silitti tukkaansa peilin edessä ja järjesti hieman köyhää pukuansa.
Hän oli nainen, eikä todellinen nainen milloinkaan kadota kauneudenaistiansa.
Sitten hän meni.
Lapsi makasi hiljaa silmät vielä kyyneleistä kosteina.
Sampanjan mukana on aina jotakin juhlallista, ja sen elähyttävää voimaa onkin usein kiitetty sekä runossa että suorasanaisesti, ja siinä on tehty oikein.
Sillä ei mikään ole ihanampaa kuin sampanjapidot, kun komeasti valaistussa salissa pöytä tuskin jaksaa kantaa, hopean ja kristallin paljoutta, kukkaisia ja hedelmiä, ja kauniit, juhlapukuiset naiset kohottavat kuohahtelevaa juomaa ruusuhuulosillensa.
Mutta sampanjapidot poikamiehen asunnossa, olkoonpa se kuinka komea tahansa, eivät aina näytä siltä.