Sikarisavun pilviä, kalpeita, unisia tahi kovin viinistä hohtavia kasvoja, särkyneitä laseja, apelsiininkuoria ja juustonmurusia pöydällä, tupakantuhkaa huonekalujen sametilla ja sammuneita tulitikkuja pitkin mattoa — siltä jotenkin näytti täysi-ikäiseksi päässeen huoneessa.
Hän itse oli asetettu seisomaan eräälle pelipöydälle pieni lippu kädessä, ja vieraat joivat hänen maljansa — ties, kuinka monennen kerran.
Koputettiin hiljaa ovelle.
Leski seisoi avonaisessa ovessa vavisten ja hämillään.
Eräs herroista juoksi hänen luoksensa.
"Kas tyttö! Suo minun syleillä sinua, sydänkäpyseni!"
Nainen vetäysi askeleen taaksepäin.
"Ah, suokaa anteeksi, luulin teidän olevan nuoren ja kauniin."
"Siitä on kauan," sanoi nainen heikosti hymyillen.
"Mitä te tahdotte?"