"Mitä haluatte te?"
"Minulla on kummallinen pyyntö," sanoi neitsyt, "enkäpä minä tiedä kuka te olettekaan tahi minne te aiotte."
"Minä — minä olen matkalla kotiin. Minä olen ollut — vieraissa."
"No, se onkin tässä kohden yhdentekevä. Tahdotteko tehdä hyvän työn?"
"Tahdon mielellänikin. Tässä maailmassa tehdään niin monta pahaa työtä," lisäsi hän keveällä huokauksella, "että on iloista voida tehdä vähän hyvääkin; mutta minä olen itse köyhä. Tarvitsetteko paljon rahaa?"
"Ei ole tarpeen," sanoi neitsyt Madsen vähän loukattuna. "Minun herra-raukkani on sairas — hän on kuolemaisillaan, eikä ole ketään, joka häntä hoitelisi, kun minä en ole läsnä. Tahdotteko istua hänen luonansa sen aikaa kuin minä käyn lääkäriä noutamassa?"
"Mielelläni."
"Kiitos. Seuratkaa mukana. Me asumme heti tuossa kulman takana."
Neitsyt juoksi hänen edellänsä ylös portaita.
Kun he olivat tulleet porstupaan, seisahtui hän.