Nuori tyttö seurasi jäljestä.
"Täälläkö hän on?"
"Täällä."
"Parasta lienee, että heitän yltäni päällysvaatteet, ennenkun menen sisään."
"Tehkää niin, mutta kiireesti."
Neitsyt silmäili häntä terävästi, hänen ripustaessa vaippaansa naulaan.
Hänen vaalea pukunsa oli koristettu monilla puhilla ja reunustuksilla; mustassa tukassa, joka riippui leikattuna ja käherrettynä otsalla, oli hänellä pari tekokultaista neulaa ja rinnassa samanlainen koruneula ynnä iso, kirjava nauharuusu.
Vaistomaisesti meni hän peilin eteen, pyhkäsi tukan sivulle ja otti pois tekokultaiset korut ja kirjavan nauharuusun.
Kun nuori tyttö loi silmänsä ylös katsahtaakseen ympärinsä, säpsähti hän.
Hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi nähnyt kaiken tämän ennen — kauniin, kahdeksankulmaisen lasilyhdyn katossa, ison entisaikaisen peilin ja pogliiniset hirvenpäät seinässä, jotka kannattivat hattuja ja päällystakkeja haaraisissa sarvissansa.