Hän tunsi niin hyvin kaikki, kenties oli hän nähnyt ne unissa — kauan, kauan sitten.
Hän ei saanut aikaa ruveta enempiin miettimisiin.
Neitsyt otti häntä hiljaa käsivarresta ja vei hänet ruokasaliin.
Olipa aivan kummallista. Nyt tuntui hänestä ikään kuin hän tuntisi tämänkin punaruskean olennon.
Varmaankin oli tämä kerta ennen ottanut häntä käsivarresta ja sysännyt tätä samaa ovea kohti — kauan, kauan sitten.
"Kas niin. Tuossa hän on. Mutta astukaa hiljaa, ett'ette herätä häntä. Kenties hän nukkuu. Minä palajan takaisin lääkärin kanssa niin pian kuin mahdollista."
Samassa avasi hän oven ruokasaliin ja antoi nuoren tytön astua sisään.
Hän seisahtui oven suuhun ja katsahti ympärinsä melkein kuin villi metsäläinen.
Nyt hän tiesi missä hän oli.
Suloiset muistot viattomasta lapsuudenajasta juohtuivat hänen mieleensä.