"Hyvää yötä, äiti!"
"Hyvää yötä, poikani!"
Clarisse seisoi Lorenzin huoneessa keskellä lattiata, kun he jälleen sinne palasivat.
Hän heittäytyi nyyhkyttäen Vibertinin kaulaan.
"Oi, kuinka hän oli kaunis, tuo sinun äitisi. Minun teki niin kovin mieleni häntä suudella, mutta sen sijaan minun täytyi pahantekijättären tavoin seistä siinä silmät maahan luotuina. Enkä minä kuitenkaan ole mitään muilta rikosta tehnyt kuin sinua rakastanut. Charles, minä tahdon tulla sinun vaimoksesi".
Hän tarttui kovasti hänen käsivarteensa.
"Sinä olet hupsu", sanoi Vibertin tyynesti.
Clarisse vaipui itkien tuolille.
"Kas niin, ole nyt järkevä. Minä menen nyt alas ja tuon isännältä puollon samppanjata, niin pääsemme paremmalle tuulelle. Eihän teidän tarvinne iltamaan mennä ennen kuin kymmeneltä", sanoi hän Lorenzille.
"Minun on nälkä", valitteli Clarisse.