Täti talutti hänet sinne. Hän astui kuin unissaan ja vaipui tuolille.
Ei hän tiennyt, kuinka kauvan hän siinä oli istunut. Kaikki oli hänestä kuin unta vaan.
Ovea koputettiin hiljaa. Vindahl astui huoneesen.
Pienen bergeniläisen silmissä kiilui kyyneleitä, kun hän entisen oppilaansa luokse nilkutti ja antoi hänelle kirjeen, joka sisälsi tekijäpalkkion teaatterin johtajalta.
Lorenz pisti koneentapaisesti sen taskuunsa.
"Kas niin, rupeapas nyt mieheksi jälleen, ystäväni, meillä on paljo asioita huolehdittavana. Meidän täytyy saada lääkärintodistus, ilmoittaa kuolemantapaus jako-oikeuteen, ja sitten on myöskin — arkku ostettava".
"Niin, onhan minulla rahoja tässä. Tulivatkin parhaasen aikaan".
He tulivat saliin ja astuivat vuoteen viereen.
Norderudin matami oli jo kälynsä puettanut.
Siinä hän lepäsi niin kauniina, rouva Falk, hienoine, kalpeine kasvoineen ja melkein hymyhuulin. Hän oli puettu kirjailtuihin morsiusvaatteisinsa ja piteli kukkavihkoa käsissään, mirtin-oksia oli hänen päänsä ympärille asetettuina.