Eversti Brennemann tuli parooni Vildenbergiä tutustamaan.
"Meidän naisissa hehkuu harras halu teidän tuttavuuteenne päästä!" sanoi parooni kohteliaasti. "Toivon teidän ja rouva Steinin iloksemme meidän seurassamme illallista nauttivan".
"Se on minulle suuri kunnia — jos rouva Stein suvaitsee".
"Herra nähköön, totta kait. Se on onni, jota teiltä moni kadehtii, herra Falk, vaikka minä pelkään, että se kuitenkin teille onnettomuudeksi kääntyy".
"Rouva Stein on aina niin leikkisä", sanoi parooni hymyillen.
"En minä ymmärrä —"
"Paroonittaren kauneus on nuorille sydämille vaarallinen".
"Minäpä olenkin jo vanha", keskeytti Falk olkapäitään nytkäisten.
"Olkoon niin, jalo vanhus, mutta olkaa sentään varoillanne. Paroonittarella on musta silmäpari —".
"Minä tiedän useampiakin vaarallisen mustia silmiä", puuttui paroonikin puheesen, "kaksin kerroin vaarallisia, sillä ne ovat aina aseilla varustetut — nenäkakkuloilla".