"Tulkaa, lähtekäämme!" sanoi rouva Stein ja tarttui Falkin käteen. "Nyt alkaa paroonikin vaaralliseksi käydä".
Hän vei Lorenzin parin salin lävitse.
"Kävelkäämme vähäsen huviksemme, ennen kuin ruokasaliin menemme", sanoi rouva Stein. "Ylpeilen siitä, että saan yksin teitä viisi minuuttia pitää. Sitten teidän ympärillenne kokoonnutaan kuin koiralauma lihakokkareesta tappelemaan. Hoh hoh, kylläpä teille on suitsutettu! Ettekö ole iloinen, häh?"
"Sanomattoman iloinen".
"Sanotte sitä niin nuivasti, No niin, olette tietysti tällaisiin mielen-osoituksiin jo tottunut!"
"Kyllä, joka kerta, kun vaan taiteenharrastelijana esiinnyn. Mutta kun jotakin säällistä tehdä yritän, ei se menesty".
"Mutta teidän täytyy toimittaa suurempi teos, kuuletteko — teidän, joka niin lahjakas olette".
"Se on surkuteltavinta, mitä tässä maailmassa olla saattaa. Se mielipide on minussa vakaantunut".
"Mutta entäs ilta, semmoinen kuin tämä? Saattaako mitään ihanampaa ajatella?"
"Entäs yhden illan pannukakku? Saattaako mitään kauheampaa ajatella?"