Nainen avasi oven ja kehoitti häntä pimeään huonoilmaiseen ruokasaliin astumaan.
"Tehkää niin hyvin ja istukaa!"
Hän katseli tätä pyylevätä naista, joka seisoi hänen edessään.
Hän oli tullut vähäistä kookkaammaksi sitten viime erän; mutta nuo punertavat kasvot ja näppylät olivat melkein samallaiset kuin ennenkin. Hän oli pukeutunut mustaan pitsitettyyn hameesen ja kaljuun samettiliiviin, jossa oli löysä atlaskalisäsi etupuolella ja suuri reikä kyynäspäässä. Pari lätsälleen poljettuja tohveleita ja virkattu vaaleansinervä pitkä saali olivat hänen pukunsa täydennyksenä.
Lorenz astui pari askelta häntä kohden.
"Ettekö tunne minua, rouva Finne?"
Tämä tarttui häneen, veti lähemmäksi akkunaa ja löi sitten käsiänsä yhteen.
"No, siunatkoon sentään, ettekös vaan olekin Lorenz Falk? Finne, Finne!"
Finne tuli saliin syöksyen ja näytti rähjäisissä harmaissa vaatteissaan jotenkin rahjaantuneelta. Toisessa kädessään oli rikkinäinen tuolin selkälauta ja toisessa katkennut jalka.
"Mitä nyt? Onko joku pennuista nenänsä menettänyt?"