Hän säpsähti takaperin Falkin huomatessaan.
"Anteeksi, en tiennyt täällä vieraita olevan".
"Etkö tunne häntä, Finne?"
Hän heitti tuolinjäännökset lattialle, riensi hänen luokseen ja syleili häntä.
"Lorenz, vanha ystäväni, miten sinä voit?"
"Kiitoksia, enpä juuri mainiosti".
"Siis juuri kuin mekin, ystäväni, juuri kuin mekin. Sulaa kurjuutta!"
Hän potkasi tuolinpalaset tuonnemmaksi lattialle.
"Olin juuri puita hakkaamassa. Nykyään me poltamme vaan mahonkia muitten polttopuiden puutteessa. Näinä viimeksi kuluneina päivinä olemme vanhoilla tuoleilla ruokaa keittäneet, ensi viikolla aijon Gustan pianolla lämmitellä. Ei se enää soitettavaksikaan kelpaa".
"Hyi, Finne, sinä aina niin hirveästi liiottelet ja pelkkiä vastenmielisyyksiä juoruat", nuhteli rouva.