"Ei, silta näyttää. Sanos minulle, missä Bilskau, meidän vanha ilveilijämme on?"
"Bilskau — vai niin, hänkö? Hän on kait Heimdalissa".
"Heimdalissako: mikä se on?"
"Se on juoppojen parannuslaitos".
"Vai niin! Entäs Pedersen, pikku Pedersen, joka niin ujo oli?"
"Hän on Gaustadissa. Menetti järkensä uskonnollisissa mietiskelyissään".
"No, hepä ovat surullisen lopun kumpainenkin saaneet. Niin, he olivatkin niin lahjakkaita molemmat; mutta et sinä ole semmoinen koskaan ollut, Meydling".
"En, enkä minä sen tähden ole pitemmälle ennättänytkään kuin apurahain nauttijaksi ja Ylioppilasyhdistyksen puheenjohtajaksi", vastasi Meydling nuivasti. "Mutta ei minulla ole aikaa tässä enää seisoskella. Hyvästi!"
"Tuhannesti anteeksi, että tässä olen sinua viivytellyt!" sanoi Falk.
Nyt alkoi keltanokkia saliin tulvata ja istumaan asettua. Pitkän odotuksen ja pitkän soittokappaleen jäljestä, joka viimeksi mainittu oli uudestaan soitettava, näytteleminen vihdoinkin alkoi.