Lorenz Falkista on tullut vakava perheen isä. Hän on kasvattanut suuren parran, mutta pitänyt vatsansa pienenä, työskentelee innokkaasti maanviljelyksessä; on selväpiirteisenä oikeiston miehenä suurkäräjiin valituksi tulemaisillaan eikä enää näytelmäkappalten kirjoituksissa puuhaile.
Hän yritti poikansa syntymäpäivän kunniaksi nukketeaatterissaan pienen juhlanäytännön antaa; mutta nuori Hans Falk osoitti koko näytelmätaidetta niin suuresti halveksivansa, että potkasi nurin erään linnamaalauksen ja puri pään ensimmäiseltä rakastajattarelta, josta Norderudin matami saa aihetta päätellä, ettei hän milloinkaan tule teaatteritoimiin antaumaan.
Nykyään hän rehentelee mummonsa sylissä, suuri kakku kummassakin kädessään ja ahtaa sitä itseensä, niin että muruset hänen ympärilleen singahtelevat. Ja ylimalkaan ei hänellä vielä mitään muuta selväpiirteistä taipumusta näy olevankaan, kuin tunkea kaikki suuhunsa, mitä vaan käsiinsä saa.
Eikä hän vielä mikään puhetaiturikaan ole, sillä hänen koko sanavarastonansa on vaan nämä kolme sanaa: "ä", "i" ja "muh".
Että nämä kaksi edellistä sanaa ovat äitiä ja isää merkitsevinään, siinä ei ole epäilemisen aihettakaan; mutta viimeisen selittäminen on oppineiden kesken paljon kiistaa synnyttänyt, Lorenz väittää, nimittäin, että "muh" lastenkielen yleisen sanakirjan mukaan merkitsee "lehmää;" mutta Norderudin matami sitä vastaan uskaltaisi valallaankin todistaa sillä tässä tapauksessa "mummoa" tarkoitettavan.
Tätä tärkeätä kysymystä harkitsee tässä kahvipöydän ääressä parhaallaan seura, johon kuuluvat nuoren perillisen sekä omat että hänen äitinsä vanhemmat ynnä Vindahlin perhe ja kandidaatti Finne, joka kuukauden päivät on Falkestadissa vieraisilla ollut, jolla aikaa Gusta rouva on kotona ja hoitaa asumavieraita ja punatukkaisia pikku tyttöjään. Hän on Falkilta uudet vaatteet saanut ja on elämässään hyvin säännöllinen täällä maalla ollessaan, luultavasti sen tähden, että hän kavahtaa Norderudin matamia, joka melkein joka päivä Falkestadiin pistäytyy, enimmäkseen varta vasten lemmikkiänsä, pikku Hansia, tervehtimään.
"Siunattu ruokahalu hänellä on —", sanoi Norderudin matami ja silmäili ylpeänä tyttärensä poikaa.
"Katsos tänne, näetkös?" sanoi isoisä ja piti kiiltävää kahdenkruunun kappaletta pojan edessä.
Lapsi luopui molemmista kakuistaan ja tarttui rahaan, jonka hän samassa tuokiossa suuhunsa pisti.
"Eilen hän nielasi kaksi kymmenäyriä, ja tänään hän, herra varjelkoon, tahtoo koko puolen taaleria lotkasta", sanoi Norderudin matami ja otti kahdenkruunun rahan hänen suustansa. "Hän on jo ihan hulluna rahan himosta. Ihan sinun kaltaisesi, Ole Daniel".