"Viatonko? Siitä on jo aikoja kulunut, kun minä viaton olin".
"No, sitten on sinulla kait rakkausseikkojakin ollut?"
"Ei, niitä on Finnellä, mutta ei minulla. Minä tahdon sanoa sinulle, että minun sydämessäni on jo muutaman vuoden ihanteellinen rakkaus hehkunut".
"Sepä on hupsua".
"Kyllä, ja sen vuoksi minä nyt sen ilmoitankin, niin pian kuin täysikasvuisten lukuun pääsen. Sinä saat nähdä hänet ripillelaskijaisissa. Oikein herttainen tyttö — vähän vanhempi minua; mutta ei se mitään haittaa tee. Niin pian kuin olen ylioppilaaksi päässyt, julkaisemme kihlauksen".
"Aijotko sinä lukea? Se on hupsua!"
"Etkö sinä ylioppilaaksi aijo?"
"En, kiitoksia; mitä ihmettä nyt hyödyttää ylioppilaana olla tähän aikaan, kun joka ainoa tyhmeliini tahtoo lukea. Ei, minä antaudun käytölliselle tielle. Näetkös, ensi vuonna minä matkustan ulkomaille ja täydennän kielitaitoani, ja kotiin palattuani minä ryhdyn isäni kauppatoimeen".
"Kyllä minäkin koen niin toimittaa, että ulkomaanmatkalle pääsen, mutta en ennen kuin ylioppilaaksi päästyäni Mitä sinä toimittelet kotona ollessasi".
"Oh, enpä juuri mitään. Minun pitäisi tietysti auttaa isää konttooritoimissa, mutta ei siitä juuri mitään kartu. Aamupäivällähän täytyy vähäsen kävellä ja pelata piljarttia, ja iltasilla pistäydään kahviloissa. Talvisilla sitä paitsi menee aikaa tanssihuveissa ja tervehdyksillä käydessä ynnä vieraspidoissa, niin että melkein koko päiväkaudet niihin hupenevat. Saat vielä nähdä, kun olet ylioppilaaksi päässyt ja sinne tullut, että ajan pitkään väsyt niihin".