"Et sinä ole tarpeeksi raskas, Vindahl", sanoi Lorenz. "Mutta tiedänpä, mitä meidän on tekeminen. Me panemme neitsyen vielä lisäksi, sinun syliisi".
"Ei, Lorenz, et se käy laatuun", vastasi seminarilainen ja punastui.
"No, herranen aika, jos sillä voimme lapselle jotakin iloa toimittaa, niin olkoon menneeksi minun puolestani", huudahti neitsy. "Jos vaan voitte minua kannatella, Vindahl."
Neitsy istahti kainosti ja hyvin täpärälle seminarilaisen polvien päähän.
"Teidän on istuminen ylemmäksi, muuten ei se laatuun käy".
Neitsy siirtyi.
"Olenko painava?"
"Ette ensinkään".
"Ehkä minä istun neitsyen syliin, niin pusertuu paremmin".
"Ei, Lorenz, ei se ole tarpeellista".