Lorenz seisoi ja hapuili portin avainta. Kun hän katsahti taaksensa, seisoi rouva Verlund juuri hänen takanansa.
"Hyvää iltaa, rouva Verlund. Oletteko ulkona näin myöhään?"
"Olen, minä — kävin Ferdinandia noutamassa".
"Ferdinandiako?"
"Hän lepää — täällä — rattailla — kuolleena".
"Suuri Jumala, mitä sanoitte! Suokaa — suokaa minun auttaa teitä!"
He kantoivat hänet puodin kautta huoneesen ja laskivat sinne sohvaan.
Kun Lorenz tuli äitinsä luokse, istui tämä vielä neulomassa. Kalpeana ja vavisten hän heittäytyi äitinsä kaulaan.
"Oi, äiti, se on kauheata!"
Sitten hän kertoi, mitä oli tapahtunut.