Marialle.
Elomme kevät kestää hetken vaan,
Sen aamuriemu haihtuu joutuisaan;
Sen kaikki kukat kuihtuu ajan käyden.
Oi viivy, viivy, lapsuus-unelma,
Suo meille niinkuin entisaikoina
Soit hurskaan rauhan sekä riemun täyden! —
Kun elo herättää ja päivät mustiks muuttuu,
Maa viel' on iloinen, mut meiltä ilo puuttuu.
Lauralle.
Äl' lausu: naisen maailma on ahdas,
Ja elämänsä tyhjää, köyhää, turhaa!
Häll' onhan rinnassansa maailma!
Ja eikö taivaan kirkas valtakunta
Myös ole hänen, jos hän tahtoo vaan?
Vastasyntyneelle.
Ole tervetullut sa eloon!
Älä itke sä syntymätäs.
Näet taivahan, taivahan iloon
Käy Kristuksess' elämäs.
Jos tänne et tullut sa ois,
Et sinne sä tulla vois.
Morsian.
Luot maahan katseesi iloitsevan
Ja riemusi kätket rintahas,
Ja lailla lapsen rukoilevan
Niin hymyilet sä onneas.
Oi, mitä pyytää voisit vielä?
Sait lempimäsi ystävän.
Hän luonas on ja riemumiellä
Sua omaksensa kutsuu hän.
Kuin suloisia lemmen päivät
On elon kevään lämpöisen!
Kuin väistyy kaikki huolten häivät,
Kun sydän sykkii lempien!
Oi terve! sinun nuoruutesi
Nyt lempi täyttää tenhollaan.
Oi kestäköhön toivoinesi
Hääaikas armas ainiaan!
Eräs yö.