Pois pelkosi!
Pois pelkos heitä, henken' tuskainen!
Viel' kerran Vapahtajas taivainen
Sun päästää kahleista ja telkehistä.
Hän synnin vallan kukistaa, hän vaan,
Ja ihmishengen pirstat voimallaan
Pois riistää saatanan hän elkehistä.
Oi, synninraskas sydän armoa
Se huutaa, ellei löydy neuvoa
Maan päällä, niin on hällä armoa.
Ei Jumalamme kivestä; ei se
Oo mykkä, kuuro meidän hädälle;
Hän elää, kuulee, vastaa Jumalamme.
Ei Kristus tyranni oo laisinkaan,
Ei syntistä hän uhkaa vitsallaan;
Vaan anteeks antaa, auttaa tuskissamme.
Oi valo elämän, oi tullos jo!
Sä tunnet syntin', armon aurinko,
Oi tullos, Jeesus! Niin, sä tulet jo.
Johannes.
Rinnalla Kristuksen
Sai kuulla suustansa
Hän sanaa elämän.
Ehtoollisella hän
Viim' yönä nojata
Sai rintaan Kristuksen.
Ken rintaan Kristuksen
Voi päänsä kallistaa,
Oi määrää autuuden;
Kun armon aartehen
Ja elon valon saa
Rinnalla Kristuksen!
Keväthuokaus.
Tääll' lehto kukkivi tahtoen
Taas kruunun vihreän voittaa;
Ja yöstä tuulonen heräten
Nyt hiljaa alkavi soittaa.
Ja taivaan ranta se purppuroi
Ja lintujen laulelot soi.
Mut henki vangittu vielä vaan
On yöhön uskottomuuden.
Se koska nousevi haudastaan,
Kosk' aika aamun on uuden?
Kuin Kristus voittaen noussut on
Pelättäen vartioston.
Mut kohta nousevi aurinko
Ja varjot kaikki se poistaa.
Ja valon templinä kohta jo
Nyt koko maailma loistaa.
Kaikk' kukat teränsä auki jo luo
Ja tuhannet tuoksunsa suo.