Lapsuuslempi, nuoruusmorsian,
Suo mun kuulla huultes puhuvan;
Oi! Se mulle soi kuin
Unhoitettu käsky Jumalan.
Lemmikki.
[Kukka, jonka nimi ruotsiksi on "Förgät mig ej" s.o.
"Ällös unhoita minua".]
Vaikk' olen pieni kukka vain,
Niin toimen autuaan mä sain:
On hoidossani lempi.
Kun moni hylkää armahan,
Mä silloin hälle muistutan,
Kuin ennen muinoin lempi hän,
Ja armas häntä hempi.
On toivon väri mulla; ja
Kun armas eroo armaasta
Suon lohdun murheesensa.
Heill' on vain yksi rukous,
Heill' on vain yksi toivomus;
Mun tulkitsemaan tunteitaan
Suo armas armaallensa.
Kun joskus armas kysyy näin:
"Oi mitä miettii ystäväin,
Viel' elääkö hän mulle?"
Niin rinnall' armaan lempivän
Mä kuiskaan toivon lämpimän:
Mua katso, uskollisin, vain,
Mä lausunhan sen sulle.
Mut kun hän päivät kauttaaltaan
Odottanut on pelvoissaan
Ja turhaan armastansa;
Kun silmän kastaa kyynele,
Mi vuotaa toivon haudalle,
Niin jälleen toivon sytytän
Mä hänen rintahansa.
Aamutervehdys.
Oi terve taivas, terve maa, mi nyt
Säteilet kainon morsiamen lailla!
Ma nään, kuin sykkii poves lämminnyt;
Häälaulus kuulen hattaroiden mailla.
Taas sydän elpyy ja tuo pitkä kaipuu
Kuin talven hanget kevään tullen haipuu.
Kas, muistot armaat aikain mennehitten
Nään aamu-autereessa väikkyvän.- —
Oi tullos, tullos ystävän'!
Kun päivyt nousi neitsytvuoteeltaan,
Tuo kultakutri, niin kuin nyt, ja paloi
Eloa, nuoruutta, ja tuoksujaan
Tuhannet kukat kunniaks sen valoi;
Kun elon tenho tuli meille ilmin
Ja meitä kahta katsoi kirkkain silmin;
Niin silloin käsityksin seistiin kerran
Helossa aamun poskin hehkuisin
Ja silmin tulta, säihkyvin.