Hän pakanaan luo valoaan
Ja armonkin suo kallihin!
Jo kuolon yö siell' loppuun lyö,
Ja uskoen
Uudesti syntyy ihminen.
Yö pakenee ja vaikenee
Suur' päivä se, kun Herramme
Jo tunnetaan ain' ääriin maan,
Ja kirkkaana
On totuutensa loistava.
Halleeluja, halleeluja!
Ja laupeuden hän ikuisen
Suo lemmessään, ken käskyjään
On seuraava,
Ol' liki taikka kaukana.
Iltarukous.
Kun maan ja mantereen
Yö mustaan vaippaan luopi,
Mä katson Jeesukseen,
Mi elon valon suopi,
Sun luonas, rakkahin,
On päivä kirkkahin.
Sua kiitän riemuiten,
Kun luoksesi saan tulla
Ja kasvos jällehen
On riemu nähdä mulla;
Sä mulle hyvä oot,
Oi Herra Zeebaoot!
Lie paljon turhuutta,
Mit' tänäpänä toimin,
Sua, Herra, palvella
Ois tullut kaikin voimin,
Sä tunnet, tiedät sen,
Mä myös sen tietänen.
Oi Jeesus, anteeksi
Mä anon sydämestä,
Suo kalliin veresi
Pois syntivelkain pestä;
En ennen päästä sua,
Kuin Herra siunaat mua.
Siis vaivun levollen
Sun turvahasi yöhön,
Ja kanssas heräten
Mä nousen, riennän työhön;
Yöt päivät olet sä
Mua yhtä lähellä.
Suo, että unta en
Mä näe maallisista,
Vaan ole minullen
Sä ainut aartehista,
Suo, että uneksun
Vain Jeesuksesta mun.