Ei runo puhdas siihen, maan
Ei käy se muotoon, määrähän!
Viel' sanoiss' soinut konsanaan
Ei laulu uuden elämän.
Mut Herran ystävänä
Sen taivaass' saapi laulaa hän.

LIITE.

Rukouksia ensi kertaa käydessäni Herran ehtoollisella.

Äidilleni.

Mä soitin kieliä mun sydämen
Ja kulta-aikaa lauloin tavaillen,
Kun sielu lastentansseiss' enkelten
Sai kuulla kirkast' ääntä harppujen
Ja polvistua Isän etehen.

Sen laulun sulle nyt mä viritän,
Sun kättäs suutelen ja hymyän;
Saa poikas rakastaa — kun pyytää hän,
Et hylji vähyyttä sä lahjan iän.
Jos hällä ois — hän antais enemmän.

Lars.

Kuullos ääntä myöskin minun,
Isä kaikkein isien!
Suruisna käyn eteen sinun
Armoasi rukoillen!
Suljettu mull' oli rinta,
Kylmä niinkuin jäätä ois.
Katso tuskaa kalvavinta,
Nosta raskas taakka pois!
Oi, kun sua tuntenut en!
Oi, kun sulle huokaillut en!

Ain' oot ollut hyvä, mua
Hellin käsin ohjaillut;
Sentään kiittänyt en sua,
Himon tult' en tappanut.
Katso korkeudesta lastas
Hetki vain, oi Jumalan'!
Älä sulje taivahastas
Rukousta katuvan;
Mit' on täällä elämäni,
Jos oon sinust' erilläni!