Konsa lauloi riemujansa
Kurja ääni himojen,
Kuljin syntitulvan kanssa
Luottain, oi, ja tyytyen!
Kurjaa! kuinka huvikseni
Miellyin riemuun pettävään,
Joka nuoren sydämeni
Saartoi myrkky kynsillään?
Oi, niin elin pahuudessa,
Viihdyin synnin huumehessa.
Isä anteeks anna mulle!
Lapsesko mä enää en?
Tässä jalkais eteen sulle
Vaivun, kanssa tuhanten,
Öin ja päivin kyynelillä
Kastelen mä jalkojas,
Kunnes katsot iloissas
Poikaas langennutta tätä,
Kutsut syliis itkevätä.
2.
Mä vaivun ristin juurehen,
Oi Jeesus, jalkais luo,
Suo armon katse minullen,
Mi rintaan rauhan tuo!
Nyt tässä itken vaan mä
Ja sulta anteeks saan mä.
Karitsa puhdas kärsit noin,
Oi, vaikk'et pahaakaan!
Sä ristinkuoloon viatoin
Mun eestäin kärsit vaan.
Oi, nyt sit' itken vaan mä
Ja sulta anteeks saan mä.
Ken arvaa suuren lempesi?
Ken tajuu armoas?
Siis sulle suonko lempeni
Ja kiitän neuvojas?
Nyt tässä itken vaan mä
Ja sulta anteeks saan mä.
Mun sydämeeni pisara
Verestäs vala vaan!
Ett' rauhallisna, hurskaana
Mä lähden maailmaan.
Kun itken, kuiskaan vaan mä,
Ett' anteeks sulta saan mä.
Avasin sulle rintani,
Varustin sydämen'.
Käy sisään luoksein, Mestari,
Sun sanaas tulkiten!
Kun itken, tiedän vaan mä,
Ett' anteeks sulta saan mä.
3.
Oi ihmisiä! Mitähän mä tein?
Mist' arvon sain tän taakan kantajaksi?
Niin riemuin katsoi päivää sydämein,
Kun loistain nous se Herran kunniaksi.
Miks suruks ilo pian vaihtuikaan?
Miks kuuma kyynel vierii uudestaan?