Häntä lemmitkö? Kristus sen tunnustaa
Kenen sydän Herralle leimuaa,
Ken alati määrähän tarkoittaa.
Hän seurasta pyhästä Herran
Vain nauttia saa, kunis kerran
Sulotaivahan nähdä hän saa.
Psalmi
Oi, älä komeutta, kultaa
Sä mulle kersku maailman;
On lahjat maailmaiset multaa,
Ei tyydytä ne sieluan'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
On kallis aarre, rauha syvä
Ja halu, riemu mulle hän.
Mun häntä palvella on hyvä,
Hän onpi suojan', ystävän'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
Maailma hukkuu irstain toimin,
Ja lihan sulo surkastuu;
Mit' tehdään täällä ihmisvoimin,
Se pian tyhjiin supistuu.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
Hän kulmakivi on, mi kestää,
On valo murheiss', iloissain;
Hän linnain on, mi vaarat estää,
Hän runko on, mä oksa vain.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
Hänt' kuningasten kuningasta
Ja taivaan Herraa kiittää maa;
Hän auttaa voi mua lankeemasta
Ja kerran taistoist' armahtaa.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
Valt'istuint' ei voi murtaa Herran,
Myös armonsa on ikuinen.
Hän kuoli minun eestäin kerran
Ja ompi vielä Jeesuksen'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
Hän sydämeeni rauhans' suopi,
Sieluuni iki-elämän.
Kun silmäin kuolo umpeen luopi,
Niin sentään valoni on hän.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
Vaikk' kuinka kärsin elontiellä,
Sen kunnes päähän kulkenen,
Niin hänen luonaan kerran vielä
Saan tuhatkerroin jälleen sen.
Ja Herraa Jeesust' ainiaan
Mä hiljaa vuottain lemmin vaan.