Katso, kuinka tuolta loistaa
Kirkkaat tähdet tuhannet;
Taivaan valotarhan toistaa
Meren aallot riemuiset!
Mua yössä aallot hyvät
Tuutii syvät.
"Mustuu, mustuu, kauheasti
Peikot yössä uhkaavat,
Mutta kehtoon rauhaisasti
Lapsi kulta uinahdat.
Anna aallon venhos kantaa
Kohti rantaa."
Äiti, ei nuo vaahtohapset
Peikkoja lie laisinkaan,
Luulen, että samat lapset
Tuttuja on vanhastaan.
Mua yössä aallot hyvät
Tuutii syvät.
"Varo armas, hukut varmaan
Aallon mustaan syvyyteen,
Kuolo saapuu, haudan harmaan
Tuoni kaivaa uhrilleen.
Anna aallon venhos kantaa
Kohti rantaa."
Äiti, joskin hukun, varmaan
Pääsen siellä! taivohon,
Oi, se avaa helman armaan,
Oi, se taivas lähell' on.
Enkelit mua viittaa valoon
Tähtitaloon.
"Oi, mit' teet sä? aalto vento,
Ällös ryöstä ainuttain!
Vielä vilkkuu käsi hento —
Vilkkuu hetken, hetken vain.
Kutsuuko hän kädellänsä
Äitiänsä?"
* * *
Tuuli huokaa tuskiansa,
Aalto itkee rauhaton;
Vaan he helmihaudassansa
Uinuu luona Vellamon.
Runebergille.
Kun ilman raikkaat laulajat
Taas meille keväällä
Kanss' suvituulten saapuvat,
Pois lähdet täältä sä.