Anna. Ainoasti vanha äitini isä ja minä, me asumme täällä, tässä mökissä, sillä me kalastamme täällä. Minä olin lähimmäisessä talossa, puoli neljännestä täältä ja toin maitoa tällä astealla. Mutta pitää joutua, sillä äitini isä jo odottaa (tahtoo mennä).
Vaaranen (estää häntä). Ei, kuule! sano ensin jos minä saan levätä yön täällä. Minä olen kulkenut eksyksissä koko päivän ja olen väsyksissä.
Anna. Ah, kah! Herra on varmaan niitä, jotka etsivät kukkia? Täällä on ennenkin ollut sellaisia herroja.
Vaaranen. Niin melkeen; mutta kysy nyt äitisi isältä, jos saisin olla täällä yötä.
(Anna menee mökkiin).
Toinen kohtaus.
Vaaranen yksinänsä.
Vaaranen (katsoo ajatuksissa Annan jälestä). Niin, hänellä on oikeen! Minä etsin totisesti kukkaa, yhtä kukkaa. — Jos löytäisin sen kirkkaana ja puhtaana, elämän myrskyn häneen koskematta, ettei olisi kadottanut alkuperäistä ihanuuttansa.
(Näkee Lassin tulevan, jonka tervehtiessä Vaaranen nousee ylös ja antaa Lassille kättä).
Kolmas kohtaus.